EMMAssa eli Espoon modernin taiteen museossa on tarjolla Joan Miró näyttely 04.03.2011 - 12.06.2011 ja sehän oli päästävä näkemään. Matkustimme julkisilla kulkuvälineillä; bussilla kotoa Tampereen rautatieasemalle, junalla Helsinkiin ja taas bussilla Espooseen. Tämä oli ensimmäinen vierailuni WeeGee-talossa. Koska olimme matkustaneet jo 3 tuntia, aivan ensimmäiseksi lounastimme kahvilassa. Lippujen hankinnan jälkeen osuimme ensin aulassa Tapio Wirkkalan ja Rut Brykin pienoisnäyttelyyn ja samassa tilassa olevaan EKE yhtiön historiasta kertoavaan näyttelyyn. Tämä sisälsi mielenkiintoista tietoa WeeGee talon sekä Ratinan stadionin rakenteista.
Varsinainen pääasia eli EMMA on talon toisessa kerroksessa. Näyttelytila on julmetun iso ja rappusista noustua ei oikein tiedä mistä päin alottaisi. On tietysti hyväkin asia että vieraille ei tarjota valmiiksi tallattua polkua vaan kukin voi kierrellä ja katsella vapaasti. Mutta vähän harmittaa kun tietämättään katsoo jonkun näyttelyn väärään suuntaan, jos alkua ja loppua ei ole mitenkään merkitty. Tai ehkä oli merkitty, mutta en tajunnut :)
Joan Miró on tyyliltään selkeästi tunnistettavissa. EMMAn näyttelyssä Miróta saakin hyvän yliannostuksen. Näyttelyn kirjavuudesta erottuvat muutamat erilaiset teokset, musta-valkoiset maalaukset ("Konkreettisia kuvioita") ja sinitaustainen ("Nimetön"). Veistoksia on paljon pidinkin niistä enemmän kuin Mirón tunnetuista monivärisistä maalauksista. Lisäksi tilassa on erillinen Miró ja suomalaista fantasiaa -näyttely, jossa on esillä Mirólta vaikutteita saaneiden suomalaistaitelijoiden teoksia. Pidin näistä töistä koska niissä oli jotain taiteilijan omaa lisänä Mirón tyyliin.
Muita näyttelyitä EMMAssa ovat Tor Arne retrospektiivi, Marikki Hakolan Piipää remix ja Saastamoisen säätiön taidekokoelman pysyvät näyttelyt: Koiran ja suden välissä sekä teemariipustus Punainen. Tor Arnen töistä pidin paljon. Piipää remix on videotaidetta, joka on vaativa taidemuoto ja tätäkään teosta en jäänyt katsomaan. Saastamoisen kokoelmien vaihtuvista näyttelyista pidin agora, veranta ja galleria tiloissa olleista teoksista sekä Punainen näyttelystä. Punainen näyttelytilan takana on suomalaista modernia taidetta aikajärjestyksessä ja tämä olisi kannattanut katsoa oikessa järjestyksessä.
Koiran ja suden välissä ei minua kovasti säväyttänyt, ehkä vikana on sama kuin Miróssa, liian paljon samanlaista kerralla ei vaan toimi. Kyse tässä on siis mustan, valkoisen ja harmaan maailmasta. Punainen näyttely sen sijaan toimi, mutta tämän ripustuksen teokset ovatkin toisistaan hyvin paljon poikkeavia. Galleria tilassa oli paljon esineteoksia, näissä kiehtoo taiteilijoiden tapa tehdä taidetta käytetyistä esineistä ja suoraan sanoen romusta. Teoksissa on paljon oivallusta. Yhden taiteilijan nimen painoin muistiin Anu Tuominen käyttää teoksissaan mm. virkkausta. Voin ehdottomasti suositella EMMAa modernin taiteen faneille.
WeeGee:ssä toimivat myös Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, Suomen kellomuseo, Espoon kaupunginmuseo KAMU, Helinä Rautavaaran museo ja Galleria Aarni. Koko rahan edestä kävimme myös näissä huvituksissa. Lelumuseo tuli nopeasti käveltyä ja ei antanut tämän ikäisellä oikein mitään. KAMU:ssa oli näyttelyn vaihdos meneillään ja perusnäyttely Espoon historiasta on varsin tylsä. Miten kaupunginmuseosta edes saa mielenkiintoisen? Helinä Rautavaaran museossa mielenkiintoista oli mielestäni eksoottisen tavarapaljouden sijaan Helinä Rautavaaran elämä. Suomen kellomuseon kokoelma on vaikuttava ja sieltä löytyi muutama hienous. Galleria Aarnissa oli Maaria Märkälän näyttely, joka kyllä jäi täysin EMMAn varjoon. Jossakin muualla nämäkin teokset olisivat tehneet suuremman vaikutuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti