Otsikoin blogauksen yksityiseksi yhteisölliseksi mediaksi, koska aion käsitellä tässä omaa suhtautumistani asiaan. Jotta sosiaalisesta mediasta voi puhua (kirjoittaa), pitää tietysti tietää mistä kirjoittaa. Eli samaan aikaan kun loin tämän blogin tein itselleni myös Twitter tilin ja aloin seurata 34 kohdetta, osa työn kautta tuttavia, osa kuuluisuuksia, osa neulepiireistä tuttuja kansainvälisiä hahmoja, osa muitten following listoilta bongattuja. Lopputuloksena viikon twitterin seurannasta on se, että olen pahasti jäljessä blogien seurannassa.
Tosin myös sosiologi minussa bongasi mielenkiintoisia käyttäytymiskuvioita. Twitterin kotisivulla näkyy trendejä, eli mistä nyt puhutaan. Siellä kävi hasg tag #EsperanzaSpalding ja kysymys näytti toistuvan, että kuka on Esperanza Spalding, tämän vuoden parhaan uuden artistin Grammy-voittaja. Tämä kiinosti minua, koska minäpä satuin tietämään, kuka hän on. (Koska hän esiintyi Pori Jazzeilla vuonna 2008 ennen Santanaa ja meillä on hänen levynsä Esperanza.) En ole ihan varma hälyn luonteesta ja näyttää siltä että twitterissä usein toistetut asiat ruokkivat itseään ja ilmiö paisuu. Tosin mä suuntaan levykauppaan ostamaan Esperanzan viime vuonna julkaistun uuden levyn Chamber Music Society, josta en ollut vielä tietoinen. Miksei uutiset tämmöisistä tärkeistä levyjulkaisuista kiiri Suomeen asti?
Lisäksi törmäsin vahingossa #hbrchat:iin, koska sain Facebook status päivityksen kyseisen chatin alkamisesta. Eli chatilla on ajankohta, isäntä ja aihe, ja kaikki kiinnostuneet seuraavat chatin hash tagia ja käyttävät sitä omissa tweeteissään. Isäntä postaa kysymyksen ja osallistujat vastaavat. Erilaisten lyhenteiden, tägien ja re-tweettien käyttö on erittäin runsasta. En jaksanut seurata keskustelua alkua pitemmälle, koska seuraaminen oli mielestäni hankalaa ja yksinkertaine tekstikäyttöliittymä keskusteluun olisi parempi. Ai niin, sehän on jo keksitty ja sen nimi on IRC client. Twitter taitaa tuoda chattiin vain sen lisän, että puheenvuorojen pituus on oikeasti rajoitettu ja ihmiset, jotka eivät ole koskaan irkanneet luulevat tekevänsä jotain ihan uutta. Mä lopetin vapaa-ajan irkkaamisen vuonna 2002.
Näemmä olen ollut Facebookissa vuodesta 2007 ja Ravelryssä vuodesta 2008, Blogilistan jäsen vuodesta 2005 sekä Linked in:ssä muistaakseni ennen Facebookia, mutta siitä ei tähän hätään löydy todisteita. Aktiivisimmin käytän Ravelryä. Jos et tiedä, mikä Ravelry on, et harrasta neulomista (meillä päin sanotaan kutomista, mutta käytän yleiskielen sanaa yleistarkoituksessa). Seuraan Facebookin status päivityksiä uteliaisuudesta ja usein mun valveutuneilla kavereilla onkin mielenkiintoisia linkkejä jaettavana. Näkisin, että monet jutut yliopiston irkkikanavalta on siirtynyt Facebookin päivityksiin. Itse olen ollut hyvin vaisu Facebookissa. Twitteristä seuraamalla hyviä lähteitä saa varmasti erittäin nopeasti uutiset tietoonsa ja niitähän voi sitten jaella itse eteenpäin.
Mä tarvitsen seuraavaksi jonkun dashboard työkalun somen seurantaan.
The title is private social media because I'm writing on my own experiences. To know what I'm talking (writing) about, I created myself a Twitter account in addition to creating this blog. I started following 34 work related contacts, celebrities, international knitting celebrities and sources I found in other people's following lists. In the end after following Twitter for about a week I'm behing in my blog reading.
The sociologist in me noticed some interesting behavioral patterns in Twitter. The home page shows trends. Hash tag #EsperanzaSpalding was listed and the repeated question was: Who is Esperanza Spalding, the Grammy winner of Best New Artist. I was interested because I knew who she is. (Because she performed in Pori Jazz in 2008 before Santana and we have her album named Esperanza.) I'm not sure about the nature of the fuzz and it seems that repeated tweets feed the phonemena. Although I'm gonna go to the record shop and buy her latest album Chamber Music Society released last year, which I did not know about. Why haven't I heard about this album beforhand?
In addition I bumped into #hbrchat because I got a Facebook status update that the chat was starting. Chat has a timeslot, host and topic and everybody interested follow the chat hash tag and use it in their own tweets. Host posts a question and participants answer. People use a lot of abbreviations, tags and re-tweets. I followed only the beginning of the chat because I felt following it was difficult and more simple text user interface would be nicer. Oh, wait, that is already existing, it is a IRC client. Twitter seems to bring only the definite length to the messages and people who have never been in IRC think they are doing something cool. I stopped chatting in IRC on my free time in 2002.
I've been in Facebook since 2007, in Ravelry since 2008 and member of Blogilista (Finnish blog collection tool) since 2005. I think I was in Linked in before Facebook but can't find proof of it right now. Most actively I use Ravelry. If you do not know what it is, you don't knit. I follow the Facebook status updates out of curiosity and often my friends do have interesting links to share there. I feel that many things from university IRC channels have moved to Facebook status updates. Myself I have been pretty quiet in Facebook. Following the good sources in Twitter one should get news very fast and be able then also share them onwards.
Next I think I need some kind of dashboard tool to follow my social media.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti